Etusivu

Tekstikehys: Kamarikuoro Cantando järjestää yhdessä Ikaalisten kaupungin kulttuuritoimen kanssa Robert Schumann konsertin torstaina 6.5.2010 kello 19 alkaen seurakuntatalolla Ikaalisissa. Robert Schumannin syntymästä tulee kuluneeksi 200 vuotta kuluvana vuonna.
Konsertissa kuullaan sopraano Taina Piiran tulkitsemana Schumannin rakastetuimpiin laulusarjoihin kuuluva Frauenliebe und leben op. 42 ( Naisen rakkautta ja elämää) ja baritoni Antti Nissilän tulkitsemana Schumannin hienoin laulusarja Dichterliebe op. 48 (Runoilijan rakkaus).
Heitä säestää pianotaiteilija Janne Hovi, jolta kuullaan myös Schumannin Arabeski op. 18.
Kamarikuoro Cantando laulaa Scumannin Romanzen und Balladen op.145 sarjasta neljä laulua Antti Nissilän johtamana.

Tervetuloa kuuntelemaan Schumannin hienoa ja romanttista laulumusiikkia! Se on kauttaaltaan korkealaatuista. Monet hienoimmista lauluista syntyivät yhtenä ainoana vuonna 1840, jolloin Schumann koki musiikinhistorian mieleenpainuvimman ja koskettavimman rakkaustarinan raskaimmat ja pelottavimmat hetket, mutta sai myös lopulta omakseen rakastamansa Clara Wieckin.

Kevättä rintaan! Sopraano Taina Piira on valmistunut Sibelius-Akatemiasta diplomilaulajaksi v. 1997. Hän on opiskellut myös useilla mestari-kursseilla. Vuonna 1999 Taina Piira debytoi menestyksellisesti Suomen Kansallisoopperassa, ja huhtikuusta 2000 syksyyn 2003 saakka hän oli kiinnitettynä Kansallisoopperan solistikuntaan, jonka jälkeen hän työskenteli Frankfurtin oopperan solistikuntaan kiinnitettynä kahden vuoden ajan. Hän on esiintynyt useissa merkittävissä oopperarooleissa, kuten Ameliana Verdin oopperassa Naamiohuvit, Wagnerin Valkyyrian Sieglindinä sekä Jumalten tuhon Kolmantena Nornana. Sallisen Kuningas Learin rooli Goneril, Kokkosen Viimeisten kiusausten Riitan ja Bergin Wozzeckin Marie, ja Lady Macbethin rooli Ernest Blochin Macbethissa ovat olleet niinikään hänen merkittäviä roolitöitään . Nykyään Taina Piira toimii freelance-laulajana. Häntä on kuultu useissa lied-, kirkko-, operetti- ja ooppera-konserteissa, TV- ja radio-ohjelmissa sekä suomalaisten orkesterien solistina. Hän on esiintynyt paljon myös ulkomailla, mm. Tallinnassa, Zürichissä, Pariisissa, Berliinissä, Torontossa ja Tokiossa. Hänen konserttiohjelmistoonsa kuuluvat mm. Verdin Requiem, Hindemithin Marienleben, Bergin Sieben Frühe Lieder sekä lukuisia muita teoksia Antti Nissilä on rakastettu ikaalilainen, lahjakas ja monipuolinen muusikko, musiikkipedagogi, orkesterinjohtaja, kuoronjohtaja, laulaja ja säveltäjä. Laulajana Antti Nissilä on esiintynyt useiden orkesterien ja kuorojen solistina ja tehnyt toistakymmentä oopperaroolia Tampereen Oopperan ja Tampereen konservatorion produktioissa sekä maakunnallisilla näyttämöillä. Hänen merkittävimpiä roolejaan ovat olleet Don Giovanni, Figaron häiden Figaro sekä Miehen kylkiluun Jussi. Hän on säveltänyt laajaa tyylikirjoa käyttäen orkesteriteoksia , kamarimusiikkia, kuoro- ja yksinlauluja, näyttämömusiikkia sekä pop-lauluja. Erityisen laajalti esitettyjä ovat hänen kuoroteoksensa sekä rytmimusiikkiin pohjautuvat puhallinorkesterisävellyksensä. Antti Nissilä on myös levyttänyt kolme omia laulusävellyksiään sisältävää albumia yhdessä pianisti Janne Hovin kanssa. Janne Hovi opiskeli pianonsoittoa Sibelius-Akatemian nuorisokoulutuksessa Sirkka Harjunmaan oppilaana, ja sen jälkeen solistisella osastolla Jussi Siiralan johdolla. Hän suoritti diplomitutkinnon vuonna 2004. Hän on toiminut useiden laulajien säestäjänä, mm. Jaakko Ryhänen, Jorma Elorinne ja Taina Piira. Hän on myös kantaesittänyt ja levyttänyt uutta suomalaista musiikkia, erityisesti säveltäjä Antti Nissilän tuotantoa. Kotimaan lisäksi hän on esiintynyt Ruotsissa ja Kanadassa. Hovi palkittiin vuonna 2003 Väinö Sola -stipendillä. Klassisen musiikin solisti- ja säestystehtävien ohessa hänen ohjelmistoonsa kuuluu viihde-, tanssi- ja jazzmusiikkia. Monien mielestä Schumannin hienoin saavutus liedin alueella on 16 laulua sisältävä Dichterliebe op. 48 (Runoilijan rakkaus, 1840). Kokonaisuus perustuu huolelliseen sävellajisommitteluun: fis/A–A–D–G–h–e–C–a–d(#3)–g–Es–B–es–H–E–cis/Des. Peräkkäiset sävellajit ovat kvintti- tai terssisuhteessa toisiinsa. Kauimmaisin sävellaji-alue Es–B–es saavutetaan tilanteessa, jossa tyttö ottaa toisen nuorukaisen ja “on itketty unessa”. Im wunderschönen Monat Mai (Ihmeen kaunissa toukokuussa). Aus meinen Tränen sprießen (Kyyneleistäni versoo kukkia) on herkkä ja koruton laulu. Die Rose, die Lilie, die Taube (Ruusua, liljaa ja kyyhkyä rakastin) on lähes hengästyttävä rakkauden tunnustuksessaan. Wenn ich in deine Augen seh (Kun silmiis katsahdan) kuvaa rakkauden riuduttavaa ja lähes mykistykseen johtavaa auvoa. Ich will meine Seele tauchen (Haluan sukeltaa sieluuni) on lähes sanaton laulu pianolle, jolla on murtosointusäestyksen lisäksi myös oma melodiansa. Im Rhein, im heiligen Strome (Reiniin, pyhään virtaan) palaa juhlallisessa laulussaan Reiniin ja Kölnin tuomiokirkkoon sekä merkitsee sarjassa käännettä kohden suruista lopputulosta. Ich grolle nicht, und wenn das Herz (En kanna kaunaa, vaikka sydämeni särkyy) on monen mieles-tä sarjan huipentuma jännittävässä soinnullisessa etenemisessään ja laulullisessa loistokkuudessaan. Und wüßten’s die Blumen (Tietäisivätpä kukkaset) on tuskan paljas, kitkerä purkaus, joka korostuu vielä pianon loppusoitossa. Das ist ein Flöten und Geigen (Huilut ja viulut soivat) on lähes itsenäinen pianokappale (impromptu), jossa oikean käden melodia suikertelee viulun tai huilun lailla ja vasemman käden perkussiiviset säestyssoinnut viittaavat tekstin patarumpuihin, kun taas laulumelodia on trumpettimainen. Hör ich das Liedchen klingen (Kuulen laulusen soivan). Ein Jüngling liebt ein Mädchen (Nuorukainen rakastaa tyttöä) sisältää synkopoivan, onnahtelevasti lauluääntä myötäilevän pianosäestyksen. Am leuchtenden Sommermorgen (Kirkkaassa kesäaamussa) on Kuutamoyön rinnakkaiskappale, jossa onnetonta miestä yritetään lohduttaa. Ich hab im Traum geweinet (Itkin unessa) on tyly uni, joka jatkuu herättyä. Allnächtlich im Traume seh ich dich (Joka yö unessa näen sinut) palaa uniaiheeseen, joka on sekin romantiikan ydinaiheistoa. Aus alten Märchen winkt es (Vanhoista saduista vilkuttaa valkoinen käsi) on paluuta lapsuuden onnelliseen satumaailmaan ratsastusrytmiikan kera. Die alten, bösen Lieder (Vanhat pahat laulut) luettelee taas Saksan historiallista rekvisiittaa: Heidelbergin viinitynnyrin, Mainzin sillan, Kölnin tuomiokirkon. Runoilija haluaa kätkeä ”rakkauden ja tuskan” suureen unohduksen arkkuun ja mereen. Laaja loppusoitto on luonteeltaan kokoava. Frauenliebe und -leben op. 42 (Naisen rakkautta ja elämää, 1840) on Dichterliebeä hieman myöhempi kahdeksan laulun sarja Adelbert von Chamisson runoihin. Sarja on Schumannin rakastetuimpiin kuuluva saavutus. Runot kertovat rakastumisesta, avioliitosta, lapsen saamisesta ja miehen kuolemasta naisen näkökulmasta. Seit ich ihn gesehen (Siitä lähtien kun näin hänet) on kaksisäkeistöinen, yksinkertainen, mutta sarjan kokonaisuuden kannalta tärkeä laulu, jossa nainen rakastuu. Er, der herrlichste von allen (Hän, ihanin kaikista) on tekstiltään feministinen painajainen, mutta musiikki on ylenpalttista onnellisuudessaan. Piano on aktiivinen välirepliikeissään ja riutuvan kromaattisessa loppusoitossaan. Ich kann’s nicht fassen, nicht glauben (En voi sitä käsittää, en uskoa) Du Ring an meinen Finger (Sinä sormus sormessani) on melodiana kenties sarjan tarttuvin. Helft mir, ihr Schwestern (Auttakaa minua, sisaret) on haltioituneen hääpäivämielentilan kuvaus. Süßer Freund, du blickest (Suloinen ystävä, sinä katsot) on naisen kaino paljastus, että hän odottaa lasta sydämensä valitulle ja palvontansa kohteelle. An meinem Herzen (Sydämelläni) on äitiyden ja imetyksen apoteoosi, jossa vaimo on ”ylionnellinen” Nun hast du mir den ersten Schmerz getan (Nyt olet aiheuttanut minulle ensimmäisen tuskan) kuvaa tuntemuksia miehen kuoltua ja naisen koko maailman kadottua.